Nakkimetsä

Mikäli muistan oikein, ainakin yksi aiempi ruokapostaukseni (edellinen oli se maksalaatikko) on jo sisältänyt nämä samat raaka-aineet, mutta ei tässä iässä enää jaksa kauheasti uudistua. Pidän ruoanalaitosta jonkin verran, ja joskus kun on aikaa, saatan viritellä jotain sofistikoituneempaakin, mutta arkisin aikaa ei monesti ole. On kiire. Ei minulla, mutta jälkikasvulla. Joko heidän pitää ehtiä treeneihin, tai sitten on vain infernaalinen NÄLKÄ, eikä ruokaa jakseta odottaa välipalajärjestelyistä huolimatta. Ja sitä ruokaa muuten kuluu nykyään. Aktiivisesti urheileva ja samaan aikaan aktiivisesti kasvava miehenalku syö jo enemmän kuin tällainen istumatyössä päivänsä viettävä keski-ikäinen mies. Vielä pari vuotta sitten perheen ruokkimiseen riittänyt 400 gramman jauhelihapaketti on nykyään lähinnä säälittävä vitsi. 

Määrät kasvavat ja ruokahuollolta odotetaan ripeää toimintaa. Samaan aikaan takaraivossa on jäljellä vielä pienä rippeitä idealismista johon kuuluu, että ruoan pitäisi olla edes suhteellisen terveellistä, eikä se saisi muodostua pelkästään eineksistä. Lisäksi yritämme välttää jatkuvaa lihan- tai lihajalosteiden mättämistä, joten vaikeaksi menee, eikä aina onnistukaan, mutta ei tässä toki ehdottomia ollakaan. Eli kuten kuvasta näkyy, esimerkiksi maanantaina voi sortua enemmän tai vähemmän terveellisiin nakkeihin, ja loihtia varsinkin perheen pienempiä ja heidän vieraitaan ilahduttavan nakkimetsän. Muussin tein itse, nakit tulivat paketista, ja alla näkyvä erittäin monikäyttöinen kastike suoraan myyntipakkauksesta. Ja hyvin kelpasi, myös pojan astetta trendikkäämmälle kaverille, joka tutustui tähän ruuhkavuosikeittiön luomukseen ensimmäistä kertaa.

Kastikkeen kanssa maistui myös tyttärelle.

Jälkiruoaksi oli tarjolla läheisen sympaattisen Halmeen leipomon munkkeja, jotka sattuivat olemaan klassisessa "kaksi yhden hinnalla" -tarjousmyynnissä. Munkkeja syödessä mietin, että mistähän suunnittelija on inspiraation tämänkin kupin kuvitukseen ammentanut. Ei sillä, että jaksaisin närkästyä viime aikojen kuohunnasta, ihan vain itseäni viihdyttääkseni asiaa pohdiskelin.

Sitä paitsi pidän edelleen kyseisen suunnittelijan töistä, pienestä valokuvakuplinnasta huolimatta. Jos joku haluaa pohdiskella aihettta syvällisemmin kuin mitä se nakkimetsä-aiheiseen kirjoitukseen sopii, (varastettu idea muuten tämä nakkidesignikin) voi vaikka lukaista nämä pari Viljan tekstiä, joissa kyseistä aihetta sivutaan, case hetkiä: http://bit.ly/1hi9GvD ja yleisesti vaikutteiden ottamisesta: http://bit.ly/15ICZSY .

Eipä muuta kuin sopivan rasvaista viikkoa kaikille lukijoille!

- Petri

ps. Nakkimetsästä saisi muuten hienon kuosin. Ainakin minä nukkuisin mielelläni nakkimetsässä.