Suomen rumin piha

"Isi, meidän piha on kauhea. Se on kaikista rumin piha", totesti tyttäreni sunnuntaina. Kyllä, on hyvin mahdollista, että se on tällä hetkellä kaikista rumin, ja on ollut sitä koko kesän. Jos jossain olisi kilpailu, jossa rumin piha voittaisi, olisimme siinä vahvoilla.

Taisin mainostaa kesäkuussa, että nyt pihatyöt vihdoin etenevät. No, etenivät ne silloin sen verran, että ruma piha revittiin vieläkin rumemmaksi, mutta sittenpä ei tapahtunutkaan mitään suunnilleen kahteen kuukauteen. Taustalla on hieman enemmän huonoa onnea tekijäkaartin puolella, mutta onneksi mitään peruuttamatonta ei kuitenkaan ole tapahtunut, aikataulut vain kusahtivat kunnolla.

Kesäkuussa tehtiin pihaa porrastavien muurien pohjia...

...ja asemoitiin vähän kaivoa toimivammalle paikalle.

Kesän aikana työt ovat edenneet sattumuksista johtuen verkkaisesti, mutta edellisissä kuvissa näkyvät muurin pohjat ovat kuitenkin saaneet täytettä, Lammin muurikivet on pinottu ja valettu. Pihan porrastuksilla haetaan tälle meidän pienelle rinnetontille edes hieman tasaisempia alueita, ja suunnitelma tuntuu edelleen toimivalta.

Kivien harmaus on tällä hetkellä hieman dominoiva, mutta ensi keväälle siirtyneet istutukset tuovat varmasti näkymään kaivattua vehreyttä.

Hiekkapiha ei varsinaisesti ole mikään ideaalinen ratkaisu lapsiperheessä. Alakerran imuroinnista on tullut päivittäinen rutiini, ja jatkuvat sateet ovat tuoneet miljööseen omanlaisensa liejuisen vivahteen. Näkymä muistuttaa hieman Boratin kotikylää, jos satutte muistamaan kyseisen pätkän. Mutta toivo elää edelleen. Uskon vakaasti, että voin esitellä lukijoillemme kuvia siististä kiveyksestä vielä ennen ensilumia. Täytyy vain toivoa, että tänäkään vuonna lumet eivät tule kovin aikaisin.

Ja toivottavasti tyttäremme voi todeta ensi kesänä, että ei tämä piha nyt enää kaikista rumin ole, jos nyt ei suomen kauneinkaan.

Pitkää ja lumetonta syksyä odottaen,

Petri