Viritys ja hammasten kiristys

Rouva sai taivuteltua minut taas sisustushommiin, vaikka niitä ei pitänyt kesällä tehdäkään. Projektina tyttären huoneeseen asennettavat kassiroikottimet vai mitkä lienevät. Tapit ostettiin keväällä Tukholmasta, ja katsoin jo kaupassa, että jonkilaista ketutustahan nuo tulevat aiheuttamaan. Mietin, että miten ihmeessä saan asennettua noita mitenkään kipsilevyyn, mutta unohdin asian aktiivisesti muutamaksi kuukaudeksi.

No, nyt kun hanke eteni toteutusvaiheeseen, aloin jälleen pähkäillä kiinnityksen hankaluutta. Tutkaillessani kattavaa kipsilevykiinnitystarvikevalikoimaani päädyin kokeilemaan kuvassa näkyviä Sormatin ankkureita. Suunnitelma oli ruuvata ensin ankkurit seinään, ja sen jälkeen pyörittää nuo roikottimet suoraan ankkureihin. Porasin levyyn 8 mm reiän, ja ruuvasin ankkurin paikalleen. Tämä yksittäinen testiasennus vaikutti toimivalta, ja ajattelin, että tämähän oli helppo homma.

Mutta niin kuin monesti käy, jossain kohtaa pienikin asennus alkaa vastustelemaan, ainakin minulla. Kolme ankkuria ja roikotinta asentuivat mainiosti, mutta neljännen kohdalla ohimon verisuonet alkoivat pullistumaan. Jostain syystä ankkuri ei suostunut uppoamaan 8 mm reikään rikkoutumatta, joten ajattelin hoonata tuota reikää hieman suuremmaksi. No, siitä tuli sitten vähän liian suuri, ja ankkuri niin sanotusti korkkasi, eli ei tarttunutkaan levyyn.

Kirottuani vähän aikaa kaikkia sisuteluprojekteja aloin miettimään korjausta. Sopivampia ankkureita ei löytynyt, joten seuraavaksi aloin harkitsemaan mielessäni erilaisia virityksiä ja kepulikonsteja. Tutkaillessani autotallin tarvike- ja kemikaalivalikoimaa katseeni kiinnittyi ihan tavalliseen puuliimaan, ja siitä tuli idea. Ratkaisu syntyi liimasta ja talouspaperista. Aloin laajentamaan ankkurin halkaisijaa liisteröimällä talouspaperia puuliimalla ankkurin ulkopintaan. Kasvatin ankkurin ulkopinnan niin suureksi, että sain pyöriteltyä sen sopivan napakasti liian suureksi porattuun reikään. Käytin liimaa todella reilusti, ja tursottelin sitä vielä lopuksi kaikkiin rakoihin, ja jätin kuivamaan vuorokaudeksi. Yllätyksekseni tämä viritys osoittautui toimivaksi, ja ankkuri jämäköityi seinään sen verran hyvin, että roikottimen kiinnitys onnistui.

Viritys kuivumassa

Aika näyttää, miten nuo tuossa seinällä pysyvät, mutta toistaiseksi näyttää ihan hyvältä. Ohjeistin kyllä tytärtäni, että ei laittaisi kovin raskasta koulureppua, mutta tuskinpa muistaa noudattaa ohjeitani. Sitten jos korkkaavat, se on paikkaus ja maalaushomma edessä.

Säädämme tytön huonetta uuteen uskoon muutenkin, laitetaan sitten kuvia ja tunnelmia kun valmistuu. Minä toivon, että uudistus ei vaadi minulta suurempia asennuksia.

DIY-terveisin

Petri

ps. Tiedän mielestäni jo kohtalaisen paljon kipsilevykiinnityksistä. Jos sinua askarruttaa jokin, konsultoin mielelläni. Paras neuvoni tietenkin on, että unohda koko juttu, mutta jos et unohda, oikeat kiinnikkeet ovat ratkaisevan tärkeät :)