Iskän askartelunurkkaus

Vaimo lupaili edellisessä kirjoituksessa, että palaisin viikonlopun askarteluihin. Ihan kuin se olisi ollut minun idea, se askartelu. Niinhän se meni kuten yleensäkin, että häneltä tuli idea ja toimeksianto. Toteutus ja taiteellinen vapaus jäi minun harteilleni, mutta vapaus vain tietyissä rajoissa, eli olemassa olevan ylimääräisen vanerin mitoissa. Mutta ihan kivahan se idea oli, ei siinä mitään.

Tytär on toivonut pitkään uutta taitelupintaa huoneeseensa. Ajattelimme ensin kiinnittää Granitista ostetun tussitarran seinään, mutta sitten keksimme hyödyntää autotallissa lojunutta vaneria. Leikkasin tussitarran sopivan kokoiseksi ja teippasin vanerin yläosaan magneettiteipit kortteja ja paperille tehtyjä teoksia varten. Komeus kruunattiin jouluvaloilla, ja siinähän se oli.

Teippi ja magneetitkin ovat Granitista

Tytär ilahtui suuresti uudesta virityksestä, ja on jo taiteillut taululle huomattavasti äitiään luovempia teoksia. Kuvissa näkyvät piirrokset ovat siis vaimon koeponnistuksia.

Terveiset askartelunurkkauksesta

Petri