Pepe is in da house

Lainaan ystävääni: "Vaimo ja lapset halusivat koiran. Minä en. Teimme kompromissin, ja hankimme koiran." Pidän koirista itsekin, mutta muutama lemmikitön vuosi oli ankkuroinut minut tukevasti mukavuusalueelle, jolle ei kuulunut yöllisten ripuleiden siivoaminen lattialta. 

No, turjake tuli siis taloon. Annoimme eläimelle nimeksi Pepe. Se on helppo lausua kaikissa tunnetiloissa, ja myös huutaa. Ja viittaa hieman otuksen rodun sukumaisemiin Espanjan suunnalle sekä jalkapalloon, joka on puheissa meillä päivittäin lasten harrastustoiminnan vuoksi.

Näissä kuvissa olen autotallissa. En paossa, vaan nikkaroimassa koiralle vuodetta.

Tällainen siitä tuli. Tuo kuva on otettu ennen loppuhiontaa, jolla peittelin hieman vinksalleen menneitä jiiri-liitoksia. Boschin monitoimityökalu on kyllä nimensä veroinen. Sillä oli kätevä sahata tuo "kulkumadallus" ja hioa pahimmat rosot pois.  Kone on mukavan kevyt ja näppärä tällaisten pienten pintojen työstämiseen.

Ukkeli ei antautunut kuonokuvaan vaan päätti esitellä kameralle karvaista hanuriaan. Instassa on muutamia Mervin ottama kuvia myös Pepen etupuolesta.

Valloittava kaverihan tuo on. Ollaan jo frendejä.

Petri