Kukka pullossa

Olen omasta mielestäni ajoittain kohtalaisen luova kaveri, mutta mitä tulee sisustamiseen, en pärjää vaimolle. Muistan elävästi vaiheen elämästäni, johon kuului kimppakämppä diplomi-insinöörin kanssa. Sisustimme Helsingin keskustan tuntumassa sijaitsevan kolmiomme käytännönläheiseksi. TV, stereot, lastulevystä tehtyjä huonekaluja ja vanha sohva. Mattoja ei käytetty, koska ajattelimme niiden haittaavan merkittävästi juhlien jälkeistä siivoamista. 

Sohvapöytä oli sitä Ikean halvinta mallia. Siinä ei pidetty sisustelulehtiä, vaan kämppiksen kirjaa, joka käsitteli ydinvoimaloiden turvallisuusjärjestelmiä. En muista kirjan nimeä, mutta mahdollisesti joku näistä se oli. Jostain syystä meille ei tullut mieleen laittaa viherkasvia pulloon ja ripustaa sitä seinälle. Vaimolle sellainen idea oli tullut.

Sanomattakin lienee selvää, että emme myöskään kehystäneet peikonlehtikuvia keittöön. Mainittakoot vielä, että kyseisellä diplmoni-insinöörillä oli pienehkö taipumus keräilyyn. Muuttaessamme yhteiseen kotiimme, kiinnitin erityisesti huomiota muuttokuormassa olleisiin tyhjiin Pringles -purkkeihin ja laatikolliseen vanhoja lankapuhelimia. En kysellyt tarkemmin, eipä tuo asia minulle kuulunut.

Vuosia myöhemmin kysyin hänen vaimoltaan, että vieläkö herralla on tallessa purkit ja puhelimet. Vastauksesta päättelin, että vaimo oli mitä ilmeisimmin onnistunut kitkemään miehestään tämän keräilyharrastuksen. Tavaran jemmaamisesta tuli mieleen, että pitäisi ottaa naapurin kuomukärry lainaan, lastata siihen käyttämättömät tavarat ja vaikka lahjoittaa ne pois, jos ei jaksa kaupustella. Voisi tehdä ihan hyvää.

Mukavaa viikonloppua,

Petri