Kaluston päivitys

Useimmat suhteeni tuotemerkkeihin osaan selittää jotenkin, mutta kiintymykseni Nikoniin tulee jostain niin kaukaa, etten pysty. Mahdollisesti brandi on syöpynyt alitajuntaan lapsuudessa TV:stä tuijotettujen urheilutapahtumien yhteydessä, kuvaruudulla välkkyneiden logojen kautta. Samoilta vuosilta muistan myös hyvin sittemmin katveeseen jääneen urheilubrändin Mizunon. Muistan, että kyseinen merkki sponsoroi aikoinaan suurta lapsuusvuosien idoliani, Matti Nykästä.  En pysty palauttamaan mieleen ensikohtaamista tämä kameramerkin kansa, mutta jotain vaikuttavaa se on ollut, koska kamera on ollut minulle aina Nikon.

Perheemme ensimmäinen pokkari oli Canon, mutta se oli vaimon ostama. Kun keksin, että tarvitsemme järjestelmäkameran, kauppaan menin minä, ja Nikonin kanssa sieltä poistuin. Ensimmäinen järkkäri oli D70S. Muistan sen ostotapahtuman vielä varsin hyvin, koska lähdin hakemaan sitä suoraan Jorvista tyttäremme syntymän jälkeen. Lapsen syntymä oli riittävän hyvä syy hankkia uusi, aivan liian hieno ja kallis kamera.

Kamera palveli hyvin kahdeksan vuotta, ja toimii edelleen. Ensimmäiset vuodet minä oli perheen ahkerin kuvaaja, ja jaksoin opetella digijärkkärin ominaisuudet juurta jaksaen, ja perehtyä jopa jonkin verran kuvaamisen teoriaan. Osat ovat sittemmin vaihtuneet, nykyään Mervi ottaa käytännössä melkein kaikki kuvat, varsinkin blogiin. Hänellä on selkeästi vahvempi näkemys siitä, kuinka paljon kuvia pitää ylivalottaa ja miten tiukasti ne pitää rajata, jotta lopputulos olisi hyvä.

Tällä hetkellä kuvakoneen virkaa hoitaa Nikon D5300. Ominaisuudet ovat huimasti paremmat kuin ensimmäisessä järkkärissämme. Kameraa voi ohjata kännykkäsoftalla, se on nopeampi, kevyempi ja kaikin puolin näppärämpi. Videotkin onnistuvat mainiosti, ja lähinnä lasten käyttöä varten olen hankkinut simppelin Roden haulikkomikin audiopuolen tallennukseen. Mutta tärkein ominaisuus tässä uudemmassa Nikonissa on sen kyky tuottaa parempia kuvia myös vähemmässä valossa. Varsinkin Suomen talvessa tällä on merkitystä.

Mutta pelkkä laajempi ISO arvo ei riitä. Jos erottelusta ei haluta tinkiä, tarvitaan pidempiä valotusaikoja ja jalusta. Vaimo tiedusteli, että miten hän voisi sellaisen jalustan saada. Sellainen kun on kuulemma kaikilla muillakin. Kerroin, että mene Rajalaan ja esitä asia, eivätköhän he auta. Olivat auttaneet, ja tuossa se nyt on, kuvauskaluston viimeisin päivitys. Valitettavasti kaluston suorituskykyä esittelevää kuvaa ei voi ottaa sillä itsellään, joten jouduimme nyt tyytymään kännykuvaan. Tiedä vaikka tästä nyt itsekin taas innostuisi kuvailemaan enemmänkin. Mukavaa puuhaahan se on, kun vain saisi aikaiseksi ja ehtisi.

Petri