Elämää kulisseissa

Oijoi. Nyt ei tämä moderni puutalo näytä ihan niin siistiltä kuin näissä Riinan kuvissa. Muuten ei kulisseja pystytelty, mutta luonnollisesti isäntä joutui imuroimaan ja puunaamaan nurkkia. Toki ihan ymmärrettävää, että vähän siistitään kuviin. Olisihan se hieman outoa, jos sisustelulehden kuvassa köllöttelisi isäntä sohvalla kalsarit jalassa. Lattialla lojuisi puoliksi syötyjä koiran luita ja saman eläimen silppuamia nenäliinoja.

Sisältä ei löydy nyt oikein mitään kerrottavaa, paitsi yksi uusi pöytävalaisin. Palataan siihen hieman myöhemmin, kun saamme kerättyä voimia sen verran, että jaksamme pystyttää kameran jalustan ja viedä asennuksen loppuun. Kyseessä siis pöytälamppu, jonka ei sinänsä pitäisi vaatia asennuksia, mutta jostain syystä tuo stringi on nyt vähän levällään ja lattialla on siitä purettua irtaimistoa. En ihan tarkalleen tiedä mitä tapahtui (kenties johdon vieminen pistorasialle) mutta ymmärsin hankkeen odottavan, että veisin sen loppuun. Olen joskus kirjoittanutkin siitä, kuinka vaimolla on tapana vielä projekti niin sanotun kriittisen pisteen yli, mistä ei ole paluuta, mutta jättää sitten homma kesken, minun viimeisteltäväksi.

Ja yllättäen, juuri kun kaikki naapurit olivat varmaan jo luopuneet toivosta ja tottuneet rappiomaisemaan, pihatyöt etenevät. Eli se viimeinen sivu pihasta, mikä näytti jättömaalta, alkaa nyt ryhdistyä. Urakoitsijan kanssa oli sovittu, että tehdään loppuun ennen tämän talven lumia, ei mennyt edes tiukalle.

Näihin, hieman väsyneisiin mutta kuitenkin hyviin tunnelmiin,

Petri


Kuvat: Riina Salokangas / Deko 11/2015