Pepen elämää
Lukijoidemme suosikkihahmo vaikuttaa olevan perheemme espanjanvesikoira Pepe, kennelnimeltään Tulimaan Beloved Rest In Me. Nimi ei erityisemmin kuvaa tätä kaveria. Sen voi uskoa jo tuosta pentukuvasta, joka on otettu syksyllä 2014. Ostaisitko käytetyn auton tämän näköiseltä kaverilta? Tuskin.
Tarina Pepen hankkimisen taustalla lienee melko tavallinen. Lapset ja vaimo halusivat palavasti koiran. Minä en. Lopputulos, hankimme koiran. No, sittemmin olen itsekin ystävystynyt tuon melko huvittavan karvakuonon kanssa.
Pepe on mukana kaikissa hommissa, välillä turhankin aktiivisena osallistujana. Esimerkiksi isännän grillaushommat kiinnostavat valtavasti! Ja erityisen hyvin hän viihtyy lasten seurassa, kuvittelee varmaankin olevansa yksi nahkalapsista. Tässäkin ollaan varmaan hakemassa tytärtä leikkiin mukaan. Älä nyt siinä makoile, tehdään jotain!
Ruokapöydän alla on hyvä köllötellä, mutta vielä useammin päivystyspaikkana on sohva, josta näkee hyvin pihankin tapahtumat. Tyypin ulkonäkö vaihtelee aika paljon karvan pituuden mukaan, nulista moppiin. Parturin jälkeen hän ei tunnista omaa peilikuvaansa, ja ainakin ensimmäisillä kerroilla rähisikin heijastukselleen, niin vieraan näköinen kaveri sieltä katsoi takaisin.
Grillauksen ja lasten kanssa touhuilun lisäksi Pepe on valtavan kiinnostunut palloista. Kerran hän oli pakannut yhden pallon isännän matkalaukkuunkin. Lieneekö pohtinut, että ei tule reissussa tylsää kun on edes yksi pallo mukana.
Ja kiltti koirahan Pepe pohjimmiltaan on, mutta nallemaisen olemuksen takana piilee välillä melko kovapäinen riiviö, jolle pitää tehdä hyvinkin napakasti selväksi mikä on sallittua ja mikä ei. Ja aina ei mene ihan kerrasta kiellot perille. Aika ajoin pidetään myös kehityskeskusteluja, aina hyvässä hengessä.
Onhan tuosta karvanaamasta tullut erottamaton osa modernin puutalon porukkaa. Hauska veijari tuo Pepe.
T: koiramies
ps. Voit seurata modernia puutaloa Bloglovin`kautta sekä Facebookissa ja Instagramissa.
Ihana Pepe! <3
VastaaPoistaNoista teidän matoista olisin kysynyt, että ovatko luonnossa noin vaaleat, miltä kuvissa näyttävät? Itse olen ko. mattoja nimittäin kaupassa pariin otteeseen hipelöinyt, mutta ovat jääneet hyllyyn kellertävyytensä takia...Mietin, onkohan niissä mahdollisesti kovastikin yksilöeroja vai vääristääkö kuva värejä? Oletteko olleet tyytyväisiä "iäksi"-mattoon?
Kiitos inspiroivasta ja aidosta blogista! Hyvää uutta vuotta!
Kiitos ja hyvää uutta vuotta sinnekin. Meidän matto on niin sanotusti luonnon valkoinen, mutta ei se kyllä keltaiseen taita, ainakaan minun mielestä. Nyt alkaa olla molemmissa matoissa jo hieman kirjavuuttakin, pitäisi käyttää pesulassa.
PoistaIhana Pepe :) Voi pian pysyäkin tuossa värissä vaikka emo ollut vaalea. Meidän Penni oli pentuna aikalailla saman värinen kun Pepe ja yllättävän hyvin väri pysynyt, vaikka toki on vaalentunut iän myötä ja nyt vielä vanhemmuuten harmaantunutkin :D
VastaaPoistaPepe vaikuttaa oikein mukavan luontoiselta perrolta. Sekään kun ei tunnu olevan tämän rodun kohdalla olevan aina niin selvää. Meiltäkin löytyy ääripäät, hyvin kiltti ja kaikkia rakastava Penni sekä arka ja terävä luontoinen Sinna.
Mutta hyvän rodun olette valinneet! Itse 12vuotta perron omistaneena en kyllä enää rotua vaihtais :)
Mukava kaveri, mutta kuten todettu, välillä melko luupää. Hänelle negatiiviset asiat eivät mene perille kovin helposti :)
PoistaPepe on kuin nuori leijona joka ilahduttaa lukijoita tempauksillaan. Meillä 7v vuotias Cavalier, jo vanhempi lady ja nauratti kovasti kun tuo hankintaprosessi meni perheessä kutakuinkin samalla kaavalla kuin teillä;). Lapset ja minä kannatimme ja mies vastusti -> Koira muutti taloon. Lohtutuksena todettakoon, että kukaan ei voisi riiviömäisten pentuvaiheiden jälkeen enää kuvitella elämää ilman häntä, ei varsinkaan isäntä. Miten muuten saatte sohvan pysymään nioin beigenä Pepen kanssa?
VastaaPoistaNim. Pepe on paras
Moikka! Vaimo levittelee kaikenlaisia ryijyjä sohvan suojaksi. Ja onneksi siinä on pestävät päälliset, kerran on Pepen tulon jälkeen pestykin. Jännä, että kuulostaa olevan tyypillistä tämä miesten vastustus.
PoistaMeillekkin tuli aikanaan koira, kun miespuolinen ei ollut suopuvainen kolmanteen lapseen. Vähän niin kuin korvikkeeksi. Noh, nyt on sitten se kolmas lapsikin.
VastaaPoistaMelkoista kiristystä sanoisin :)
PoistaNäin se meni meilläkin ja mies ei kehtaa tunnustaa kuinka paljon välittää meidän karvapallerosta. Mutta aamulla nukutaan niin vierekkäin ja varmaan löpistään korvaan ties mitä tunnustuksia ;) Niin ne vaan valloittavat kaikkien sytämmet.
VastaaPoistaEi niistä löpinöistä puhuta :)
PoistaIhastuttava pakkaus <3 Meillekin meinasi kerran vahingossa kotiutua tuollainen :D
VastaaPoistaAi vahingossa :)
PoistaIhana Pepe! Näinhän se monesti menee, että lapset ja vaimo haluavat koiran ja mies sitten siinä sivussa on ihan myyty :D Näin meilläkin taisi käydä...
VastaaPoistaKohtalotovereita riittää :)
PoistaAivan ihana koira. Onko hän tehnyt sisällä mitään tuhotöitä? Lähteekö koirasta karvaa ollenkaan? Muistelen, että tämä rotu on siitä kätevä, ettei karvaa juurikaan lähde.
VastaaPoistaKarvaa ei irtoa tästä rodusta. Melko vähillä tuhoilla on päästy. Mitä nyt hieman maisteltu sohvan nurkkaa ja pari listaa syöty. Ei nyt muistu mieleen mitään suurempaa.
PoistaPepe on ihan paras <3
VastaaPoista<3
PoistaTuossa ensimmäisessä kuvassa näyttää ihan samalta kuin meidän autokauppias. Ostin ihan itselleni uuden kauppakassin ja sitä tässä odotellaan ja odotellaan. Autot on kovan takana, niitä ei saa edes rahalla.
VastaaPoistaPikkuisen jo nauratti kun viimeisimmässä tekstiviestissään kauppias ilmoitti, että "jostain kumman syystä, auto on edelleen satamassa. Mutta tämähän on sinulle hyvä uutinen! Saat vuoden 2016 mallin!"
Oi, odottavan aika on pitkä, varsinkin kun auto kyseessä. Toivottavasti tulee pian!
PoistaPepe vaikuttaa hauskalta tyypiltä, kiva oli lukea siitä vähän enemmän.
VastaaPoistaOllaan suunniteltu keittiöremonttia, ja yhtenä vaihtoehtona olen pohtinut mittatilaustyötä. Teillä ilmeisesti on siitä hyviä kokemuksia raksa-ajalta? Voitteko suositella tuota Mittapuuta? Oletteko olleet tyytyväisiä keittiöön? T. Arja
Kiitos kommentista. Hyvin meni hommat Mittapuun kanssa ja laatu on miellyttänyt. Suunnitelman keittiöön teki Maarit Hiltunen, mutta Mittapuun kanssa aika paljon sitäkin sparrailtiin.
PoistaSuloinen otus kerrassaan. Luonne ja tyyli kuulostaisi pitkälle olevan sama kuin meidän karvakamun.
VastaaPoistaOnhan se!
PoistaAi kamala, mä nauroin ihan vedet silmissä tuolle automyyjä-jutulle. Niin paras ilme :D Kiitos päivän nauruista (tiedän, taso ei ole ollut kovin korkea) :D
VastaaPoistaEi toki millään pahalla automyyjiä kohtaan, mutta taitaahan ne jotku melkoisia veijareita olla.
PoistaTäällä kans iskee välillä kova koirakuume lasten kanssa, isäntä ei ole ajatuksesta innostunut yhtään. Meillä oli n.17 vuotta sitten kultainennoutaja ja jouduttiin isännän allergian takia antaan pois :( Vanhin tyttö tokaisi silloin, että kun isä kuolee niin otetaan sitten koira...näin meillä :) Hyvä juttu tuo kehityskeskustelut koiran kans Buahaaaaaaaaaaaaaaa :)
VastaaPoistaNo onneksi eivät sentään ole vaihtamassa isää koiraan :)
PoistaVielä...tämä ei kyllä liity koiraan. Kysymys Merville :) Mikä väri sulla hiuksissa, on kiva väri. Pitäis värjätä omat hiukset ja hakenut tuollaista lämmintä ruskeaa. Onko kuparin ruskea?
VastaaPoistaKääk! En osaa sanoa, mikä sekoitus päässä on. Kampaaja Simo tekee taikojaan, enkä tietenkään koskaan muista sävykoodeja. Lämmin ruskea kuvailee varmasti parhaiten väriä :)
PoistaHeippis
VastaaPoistaIHanat matot, kerrassaan juuri sellaiset joita itsekin olen haaveillut hankkivani. Hankintaa hidastaa koira ja kaksi pientä lasta, sen vuoksi menty vielä melko tummilla matoilla. Miten usein käytätte pesulassa mattoja ja tulevatko puhtaiksi siellä hyvin?