Ruusuja hopeamaljassa

Sunnuntaiaamut ovat ehdottomasti viikon parhaita hetkiä. Sillä aikaa kun minä ja Pepe käymme rauhallisella aamukävelyllä, valmistaa mies koko perheelle aamiaista. Lapset heräilevät huoneissaan uuteen päivään ilman kiirettä. 

Kaipasin perjantaina pientä piristystä kevätkotiin ja poikkesin töiden jälkeen Vepsäläisellä. Poistuin  myymälästä Georg Jensenin Cafu maljakko kainalossa. En ehtinyt enää perjantaina kukkakauppaan, mutta nappasin ruokakaupasta mukaan nipun ruusuja, koska olihan uusi maljakko saatava heti käyttöön.

Elegantti maljakko ja ruusut kruunasivat läsnäolollaan perinteisen sunnuntai aamiaisen. Minulle tuli ruusujen ja maljakon yhdistelmästä mieleen vuosien takainen iskelmä; ruusuja hopeamaljassa. Maljakko ei kuitenkaan ole hopeaa vaan kiillotettua terästä ja toivottavasti käytössä ikuinen. Ruusumaljakko oli pöydässä niin tehokas katseenvangitsija etten häiriintynyt edes sohvaryhmän ympärillä olevasta kaaoksesta.

Myös Pepe osaa ottaa sunnuntaisin rennosti. Muiden syödessä aamiaista kaveri petasi sohvatyynyt uuteen järjestykseen ja otti kevyet aamupäiväunet sohvan nurkassa. Pepellä on tarkka sisäinen kello. Arkiaamuisin se tietää mennä miehen puolelle sänkyä odottamaan aamulenkkiseuraa, mutta viikonloppuisin koiruus tulee tökkimään kuonollaan minua. Sain aamulla sänkyyn toimitettuna myös villasukat. Kenties Pepe ajatteli, että lähtö nopeutuu, kun emäntä pukee vaatteet päälle jo sängyssä.

Kävimme tyttären kanssa iltapäivällä Ikeassa, josta toimme koiraherralle tuliaisiksi hänen suuresti rakastamansa valkoisen pehmorotan. Siinä meni noin puoli minuuttia niin rotalta oli häntä irti ja valkoista fylliä valui ulos rotta paran takapuolesta. Tällä hetkellä Pepe käyskentelee laihtunut rotta suussaan ympäri kämppää ja sinne tänne putoilee rotan valkoisia, pehmeitä sisälmyksiä. Melko brutaalia menoa modernissa puutalossa näin sunnuntai-iltana.

T. Mervi