Isä-Poika -projekti

Suorastaan juhlava blogimme tuhannes postaus, olkaa hyvä:

Miksi tehdä helposti jos voi tehdä vaikeammin? Koska vaikeampi on joskus hauskempaa. Ja opettavaista.

Jutussa kasataan, mutta tässä kuvassa 10-vuoden takaa puretaan tietokonetta

Lapset ovat hoitaneet tähän saakka ATK-asiansa perheen yhteisessä käytössä olleella iMacillä. Kelpo kone toki, mutta järjestely on aiheuttanut pidemmän aikaa hampaiden kiristelyä. Kinaa vuoroista lasten välillä. Mäkki soveltuu enemmän kuin hyvin tyttären luoviin projekteihin, mutta vähän kehnosti pojan pelihommiin.

Olimme tulleet siihen pisteeseen, että koimme perustelluksi järjestää molemmille omat koneet. Tyttö halusi iMacin, ja poika jotain muuta, eli pelikoneen. Koska emme pelkää tarttua uusiin haasteisiin, päädyimme ensikertalaisille suorastaan rohkeaan projektiin, kasaamme koneen itse. Koska talossa ei ollut ennestään yhtään "perinteiseen" koneeseen tarvittavaa osaa, Jimm'siin lähti pitkähkö tilaus joka koostui niistä komponenteista, jotka koneen kokoamiseen tarvitaan eli:

Pepekin tsiigaa, että miten prosessorin jäähdytin pitäisi asentaa

Kotelo, jonka sisään komponentit asennetaan. Luonnollisesti valitsimme mallin, jonka toinen kylki on lasia, jotta hienot osat ja ledit ovat näkyvissä. Lisäksi emolevy, prosessori, prosessorin tuuletin, muistia kahdenlaista, virtalähde ja näyttö. Näppäimistö, hiiri ja kuulokkeet löytyivät jo ennestään. Kokeneemmat kaverit virnuilivat, että ei se kauheasti Legojen kasaamisesta eroa. No vähän erosi kuitenkin. Osat tulivat maanantaina, ja kone oli käyttökunnossa lauantaina.

Väliin mahtui jännittäviä hetkiä, ohjeiden lukemistä, Youtube -videoita, hyvin eksoottisen asennusruuvin rikkoutumisesta aiheutuneita sydämen tykytyksiä, kahvia, ja se maaginen virtakytkimen ensimmäinen painallus. Käynnistyykö, vai tuleeko vain savua.

Tätä kirjoitettaessa kone on ollut kovassa ajossa jo neljä päivää. Poika seuraa koneen toimintaa ja lämpöjä tarkasti, mutta ehkä jo uskallamme huokaista helpotuksesta, hyvin toimii. Kannattiko kasata itse? No todellakin. Poika ja isä oppivat molemmat melkoisesti. Helpommalla olisimme toki päässeet ostamalla valmiin paketin, mutta olisimme jääneet vaille jännittäviä mutta upeita hetkiä, ja hieman parempaa ymmärrystä siitä, mistä osista tuo taikalaatikko oikein koostuu. Ja se hyvä puolihan tällaisessa perinteisessä kotelomallissa on, että kun jotain tarvitsee päivittää, ei muuta kuin kotelo auki, vanha kiertoon ja uutta sisään. Projektia helpotti myös Jimm'sin hyvä sparraus osien valinnassa ja rikkoutuneen ruuvin korvaavien kiinnitystarvikkeiden pikainen toimitus.

ATK terveisin:

Petri ja Eemil

Ps, ne speksit: Kotelo: Fractal Desing Define R6. Virtalähde: Seasonic 620W M12II-620 Evolution Emolevy: Asus ROG STRIX Z370 Gaming. Prosessori: Intel Coffee Lake i7-8700K 3,7 GHz 12MB Tray. Prosessorin jäähdytin: Cooler Master Hyper 212 EVO. Näytönohjain: Gigabyte GeForce GTX 1080 Winforce OC, 8GB. Kiintolevy: Samsung 500GB 960 EVO SSD M.2, RAM: Kingston 16GB Hyper C Fury. Näyttö: BenQ 27" ZOWIE XL2730, 144Hz.

* osista on saatu alennusta Jimm´siltä bloginäkyvyyttä vastaan.