Isän ajatuksia

Lapset hieman harmistuivat, kun Isänpäivälle ei oltu suunniteltu erikoisohjelmaa. Itse, tämän juhlapäivän keskeisenä henkilönä en pahastunut ollenkaan viitehryhmän mielestä liian tapahtumaköyhästä juhlapäivästä. Toiminnan täytteisiä päiviä ja viikonloppuja on keskimäärin ihan riittävästi takana ja varmasti myös edessä, joten hidas sunnuntai kotona oli ihan hyvä ratkaisu.

Se on hyvä hidastaa välillä. Itseasiassa ihan liian harvoin tulee niin tehtyä. Pysähdyttä pohtimaan, että mitä tässä nyt oikein tapahtuu. Mihin aika kuluu, ja mikä on merkityksellistä. Kun tuijottelin hetken kattoa sohvalla Pepen kanssa tulin siihen tulokseen, että kaikki on hyvin. Ei sillä, etteikö olisi huolia ja murheita takana ja edessä, mutta ne ovat osa tätä elämäksi kutsuttua määräaikaistilausta. Itse olen tavannut vastata "miten menee?" kyselijöille, että "kumulatiivisesti hyvin". Se tarkoittaa, että kivoja juttuja on kertynyt enemmän kuin huonoja, ja se on ihan hyvä.

Tällä hetkellä olen erityisen onnellinen siitä, että sain viettää laskelmieni mukaan 14. isänpäivää. Vaikuttaa siltä, että taloudessa kasvaa kaksi täysipäisiksi aikuisiksi varttuvaa teiniä. On ollut käsittämättömän hienoa seurata lasten kasvamista omiksi persoonikseen. Isyys on paras isänpäivälahja. Mieluinen oli toki myös saamani vaateliikkeen lahjakortti, ja hyvältä maistuivat tyttären tekemät, kauden ensimmäiset joulutortut. Pepen lahja oli varmaan se, että ei tehnyt torttua kylpärin lattialle. Naapuruston koirilla ollut ripuliatautia liikkeellä.

Petri