Meidän kesä

Täällä ollaan! Pienen kirjoitustauon jälkeen. Tässä on ollut kaikenlaista. Hauskaa ja haikeaa. Jälkimmäisestä ei kannata huolestua, väistämättömästä vanhemmuuteen liittyvästä asiasta kysymys.

Loma alkoi nopeasti. Meidän perheen mielestä paras tapa irroittautua arjesta on vaihtaa maisemia ripeästi. Töiden loputtua tavarat laukkuun ja lento Pariisiin. Ranskan pahin helleaalto oli juuri helpottanut ja Suomessa alkoi satamaan, hyvä tuuri ajoituksen suhteen. Meille vanhemmille Pariisia voisi luonnehtia jo aavistuksen tutuksi kyläksi. Lapsille kerta oli ensimmäinen. Kahden nuoren ja kahden aikuisen muodostaman seurueen päiväohjelmien suunnitelussa on hyvä huomioida molempien sukupolvien tarpeet. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että aamupäivällä kun kaikki ovat vielä virkeitä, voidaan nauttia sopivan pieni annos kultturelleja nähtävyyksiä. Tämä osuus saa kestää muutaman tunnin. Iltapäivästä on hyvä varata vastaavasti muutama tunti vapaamuotoisempaan palloiluun esimerkiksi nuorisoa kiinnostavien myymälöiden ja pelikahviloiden läheisyydessä. Huolimatta hyvästä suunnittelusta, aina kaikki ei kuitenkaan mene niin kuin oli ajateltu. Seurueen kärsivällisyyttä koeteltiin kaikista eniten Pariisin katakombien sisäänkäynnille johtavassa jonossa, jossa odotimme vuoroamme kolmisen tuntia. Onneksi jonon vieressä oli kansainvälinen pikaruokaravintola, joka mahdollisti odotuksen aikaisen tankkauksen. Itse vierailu katakombeissa taisi kestää alle puoli tuntia.

Tasapainoiltuamme muutaman päivän Pariisissa hyppäsimme junaan joka kiidätti meidät seruaavaan kohteeseen, Cannesiin. Perillä meitä odotti rauhallisella paikalla sijaitseva upea majapaikka Villa Le Menestrel. Reissun toinen puolisko sujui siis seesteisimmissä merkeissä. Auringosta nauttien ja marketin antimia kokkaillessa. Piipahdimme toki välillä Cannesin ja muiden lähikaupunkien kaduilla elämää katselemassa. Ja muutaman tunnin Italiassakin. Siltä reissulta jäi mieleen päälimmäisenä se, että Italialaisen pankkiautomaatin ruutu meni windowsin vikatilaan kun yritin nostaa käteistä suomalaisella kortilla. Toinen kohokohta oli kun maksoin ranskalaisen papan tietullin, kun hän ei itse osannut. Tietullin itsepalvelu-automaatti oli joko liian vaikea, tai sitten hänellä ei ollut tullut luottokorttia mukaan. Ajattelin, että parempi maksaa 3,50 € kuin se, että merkittävän pitkäksi kasvanut jono lähtee peruuttamaan. En toki ylenkatso vanhemman herran maksuvaikeuksia, ei nuo itsepalvelupäätteet ole aina helppoja nuoremmillekaan. Tai ehkä hän oli vain ovela vanha kettu? Laskelmoi, että kyllä tästä jotenkin päästään maksamatta tullin läpi? Cannesin viikoin suurimmat konfliktit syntyivät majapaikan hitaasta nettiyhteydestä. Jos toinen nuori halusi katsoa videoita, toinen ei voinut pelata. Muuten meni hyvin.

Tour de Francen jälkeen viihdyttiin hetki kotona ja loput lomasta Kainuun maisemissa. Tässä kohtaa säät eivät enää suosineet. Lämmintä oli kuin marraskuussa. Mutta sellaista se suomessa välillä on. Parempi lämpötila tuo on kuitenkin kansanterveydelle kuin 40:n asteen helle. Tässä kohtaa lomaa tunnelma alkoi taittua aavistuksen haikeaan suuntaan. Ei tosin säästä johtuen vaan siitä, että samalla kun me lopettilimme lomaan, autoimme myös vanhempaa lasta muutossa. Sopiva ja kiinnostava opiskelupaikka löytyi toiselta paikkakunnalta, satojen kilometrien päästä. Näin tässä kävi. Tuhansia kertoja kuultu, että nopeasti ne lapset kasvavat. No niin ne näköjään tekevät. Uskottava on. Mutta, olemme toki iloisia itsenäistymisen askelia ottavan onnellisen opiskelijan puolesta. Ja valtavan ylpeitä. Pääsi haluamaansa lukioon, eikä epäröinyt lähteä. Samaan talouteen kanssamme asumaan jäänyt toinen lapsi joutuu nyt kestämään meitä yksinään, tsemppiä myös hänelle. Mutta hyvin tässä pärjätään, itse kukin. Ja ollaan melko nohevia vanhempia, kun on jo nyt saatu kumpikin molempien lasten Wilmat toimimaan.

Kohti seuraavia seikkailuja,

Mervi ja Petri

Ps. Modernipuutalo -instan kohokohdista löytyy pätkiä kesän reissuista, mikäli kohteet kiinnostavat