Pyykkihuollon pulmat

Kuvat viime viikon Porvoon retkeltä. Olen kasannut autotalliin 90-luvun  äänentoistolaitteistoa viihdyttämään treenejä ja muita tallipuuhasteluja. Viimeinen puuttuva palanen löytyi Facebook -kirpparin kautta Porvoosta, joten sinne sitten ajelimme ostosta hakemaan. Sää oli niin julma, ettei paljoa viitsinyt ulkona käyskennellä, mutta kävimme kuitenkin lounaalla Simolinin talossa sijaitsevassa Zum Beispielissä ja kahvilla Porvoon Paahtimolla.

Ihan kiva oli tämä viikko, kerran vain rouva suuttui vähän. Pesin taas muutama viikko sitten epähuomiossa hänen villaneuleensa sellaisella pesuohjelmalla joka ei sopinu ollenkaan villavaatteelle. Huomasin virheeni aika pian pesuohjelman päättymisen jälkeen. Yritin venytellä sitä neuletta suljettujen ovien takana kodinhoitohuoneessa vastaamaan alkuperäisiä mittoja, ja onnistuin kuivattamaan sen vaimon huomaamatta. Tämän jälkeen piilotin edelleen hyvin kaukana alkuperäisistä mitoista olleen paidan pyykkikasan alimmaiseksi. Ajattelin, että ehkä en jää kiinni tällä kertaa. Mutta jäin sitten kuitenkin. Olisi varmaan kannattanut heittää se heti roskiin. Ja sitten jos Rouva olisi joskus ihmetellyt, että missähän se paita on, olisin vain sanonut, että en kyllä tiedä, olisiko tytär hukannut.

Kerroin tämän tarinan myös töissä. Naispuolinen kollega pohti, että olisikohan tässä selitys mystisesti kadonneisiin vaatteisiin. Miespuolinen työkaveri puolestaan muisteli isänsä antamaa ohjetta, joka taiteellista vapautta käyttäen lainattu tähän näin: "Älä opettele poika käyttämään noita koneita. Jos opettelet, joudut sitten pyykkäämään ja tiskaamaan jatkuvasti. Minä en ole opetellut, ja hyvin on mennyt"

Omien vaatteiden pesu onnistuu kyllä hyvin, mutta naisten vaatteet on hankalia. Erikoisia materiaaleja ja hankalia pesuohjeita. Ja monesti ne ovat vielä niin oudon mallisia, että ne on vaikea ripustaa kuivamaan saatikka laskostella. Kyllä oli työkaverin isä oikeassa.

Terveisin

Petri