Elämää etänä

Ensimmäinen etätyöviikko on nyt takana. Kukaan ei vielä tiedä, kuinka monta edessä. Tilanne on erikoinen. Olemme noudattaneet valtiovallan ohjeita parhaamme mukaan. Ruoka- ja vessapaperivarastoja on käyty täydentämässä tarvittaessa, mutta muuten ei ole kylillä pyöritty.

Konseptina etätyö ei ole kummallekaan uusi juttu, paitsi tässä mittakaavassa. Työt saa hoidettua kotona vähintään yhtä hyvin kuin toimistolla, välillä jopa paremmin. Tunnen kyllä sympatiaa pienten lasten vanhempia kohtaan, meille tämä on helpompaa. Oikeastaan ainoa pieni puute on kunnon työpöydän ja tuolin puuttuminen. Jos tietäisin tämän olevan uusi normaali, rakentaisin ehkä autotalliin itselleni työhuoneen.

Viikon aikana on tullut mieleen parikin kertaa, että voisiko työn tekeminen muuttua pysyvästi niiden osalta joille se olisi mahdollista. Suurin osa toimistotyöläisistä siirtyy päivittäin kuka milläkin kulkuvälineellä toimistolle tekemään työtä jota voisi tehdä missä tahansa. Ja päivän aikana ajellaan tapaamisiin, joista suurimman osan voisi hoitaa aivan mainiosti etänä myös. Arvioin, että itselläni kuluu työsidonnaiseen liikkumiseen kaikkine menoineen helposti tunti päivässä. Toki työkavereita ja yhteistyökumppaneita pitää nähdä, ja joskus se on jopa välttämätöntä, mutta ei varmasti siinä laajuudessa mihin olemme tottuneet.

Jos ajatellaan vaikka niin, että kaikki jotka siihen pystyisivät, tekisivät kolme päivää viikossa etänä. Globaalisti. Työn tuottavuus kasvaisi ja ehkäpä elämänlaatu paranisi myös hieman, kun työmatkoihin käytetyn ajan voisi käyttää vaikka liikuntaan tai lepoon. Kai sillä olisi jotain positiivista vaikutusta ilmastoonkin, vaikka työmatkaliikenne ei suurin päästöongelma olekaan. Ja kun ne, joiden ei ole pakko liikkua olisivat pois tötöilemästä liikenteessä, niiden joiden on pakko mennä, menot sujuvoituisivat.

Yritysten ei tarvitsisi vuokrata niin isoja toimistoja, ja useampi yritys voisi jakaa yhden toimiston, jota käytetään yhden yrityksen toimesta vain parina päivänä viikossa, kun kaikki halutaan saada yhteen tilaan vaihtamaan ajatuksia. Miksi ei?

En ole ihan varma mitä mieltä Pepe on tästä poikkeustilanteesta. Rehellisesti sanottuna kaveri on vaikuttanut loppuviikosta hieman väsyneeltä. Kenties kaipaa hiljaisia kotipäiviä, jolloin saa nukkua rauhassa!

Muistetaan nyt kaikki pysytellä kotona ja tehdä omalta osaltamme muutenkin parhaamme, että pöpötit eivät leviä. Mutta ei silti jäädytä, vaan pyöritetään talouden rattaita kukin parhaamme mukaan. Kyllä me tämä peli vielä voitetaan!

Petri