Kello käy
Kuvissa näkyvä Omega 2910-6 valmistettiin vuonna 1958. Synnyinmaastaan Sveitsistä kello päätyi todennäköisesti Helsinkiläiseen myymälään, josta sen osti itselleen Valtiotieteiden maisteri Yrjö Raita. Tänä päivänä vaatimattomalta näyttävä käsin vedettävä kello oli tuolloin suomalaisten ostovoimaan suhteutettuna arvokas kapistus ja laatutietoisen miehen valinta. Kuulemani mukaan Yrjöllä oli hyvä maku muutenkin. Kotoa löytyi taidetta ja designia, ja muutama Yrjön hankkima klassikkokirja löytyy meidänkin kirjahyllystä. Yrjön jälkeen kello päätyi hänen sisarelleen Esterille, jolta se periytyi hänen pojalleen, tarinan toiselle Yrjölle, rouvan isälle. Hänen jälkeensä Omegan omistajuus siirtyi rouvalle.
Kello oli kohtalaisen huonossa kunnossa, mutta tuntien sen historian ja sen mukanaan tuoman tunnearvon, päätettiin se kunnostaa. Näissä suurissa ja vanhoissa Sveitsiläisissä brändeissä on se hyvä puoli, että varaosia löytyy yli 60 -vuotiaaseenkin yksilöön. Kello meni korjattavaksi Westerbackin kautta Omegan viralliseen huoltoliikkeeseen Watch Service Finlandille, josta se valmistui pari viikkoa sitten. Vanha koneisto on korvattu uudella, lasike ja muitakin osia vaihdettu. Samalla kiillotettiin kellon koppa, mutta taulu ja viisarit jätettiin entiselleen. Ikä saa näkyä. On suorastaan mahtavaa, että on olemassa esineitä, jotka voidaan kunnostaa toimiviksi vuosikymmenien jälkeen ja että on tekijöitä, jotka sen osaavat tehdä. Tämä tuntuu merkitykselliseltä. Suomesta löytyy muuten poikkeuksellisen vahvaa alan osaamista, josta on pitkälti kiittäminen Espoon Kelloseppäkoulua. Toivottavasti saavat rahoitusta jatkossakin.
Arkikelloa tästä Omegasta ei tule, vaikka se kuntonsa ja tarkkuutensa puolesta siinäkin käytössä varmasti pärjäisi. Säästellään kuitenkin juhlavampiin tilaisuuksiin ja pidetään kunnossa, jotta seuraavan perijän ei tarvitse tehdä ihan yhtä suurta remonttia.
Käytetään aika hyvin,
Petri & Mervi
Pitkästä aikaa teillä kylässä ja niin nautin teidän juttujenne lukemisesta ja kuvienne katselemisesta! Ja tätä juttua on ihan pakko kommentoida, sillä juuri ennen joulua otin käyttööni miehen isän kellon vuodelta 1971, ei yhtä vanha kuin teidän kellonne, mutta oli silti hienoa huomata, että ilman mitään kunnostusta kohta viisikymppinen Revue automatic oikeasti toimii, kunhan pysyy liikkeessä!
VastaaPoistaKaikkea hyvää teille!
Vekarus